Kainuun kunnat käyttävät terveyspalveluihin keskimäärin neljänneksen vähemmän rahaa kuin Helsinki ja Länsi-Uudellamaan kunnat, kun huomioon otetaan kuntalaisten palveluiden tarve.

Tuoreen selvityksen mukaan Kainuussa terveyden- ja vanhustenhuollon palvelumenot olivat asukasta kohti 11 prosenttia vähemmän ja Länsi-Uudellamaalla 14 prosenttia enemmän kuin Suomessa keskimäärin vuonna 2008.

Kuntien välisten ns. tarvevakioitujen menojen erot ovat supistuneet, koska maan kalleimmat kunnat ovat karsineet menojaan ja edullisimmat ovat kallistuneet. Menot ovat nousseet eniten Itä-Savossa, Päijat-Hämeessä ja Kymenlaaksossa vuodesta 2007. Väestön palvelutarpeet ovat kasvaneet lähes kaikissa kunnissa.

Suuriin menoeroihin syytä kiinnittää huomiota

Kalleimmat kunnat sijaitsivat vuonna 2008 pääasissa Helsingin ja Turun seuduilla, länsirannikolla sekä Pohjois-Suomessa. Liitekartan 12 kalleimmassa kunnassa menot ovat yli +15 prosenttia (tumma punainen) yli maan keskiarvon ja 40 kunnassa yli +5–15 prosenttia (vaalea punainen) asukasta kohden laskettuna. Edullisia kuntia on tasaisesti ympäri maata lukuunottamatta pohjoisinta Suomea.

Keskiarvoa suuremmat menot voivat johtua tehottomista palvelurakenteista, tai että kunnalla on varaa tuottaa muita kuntia kalliimpia ja laadukkaampia palveluja. Muuttovoittokunnat ovat usein keskimääräistä kalliimpia. Kalliimmat palvelut voivat osin johtua myös kunnan kaksikielisyydestä tai haja-asutuksesta.

Muita kuntia pienemmät menot voivat johtua siitä, että kunnalla ei ole varaa kalliisiin palveluihin, tai että kunnan terveyden- ja vanhustenhuoltoon myöntämät varat eivät riitä takaamaan kaikille tarpeenmukaisia palveluita. Pula terveydenhuoltohenkilökunnasta voi näkyä vertailussa muita kuntia pienempinä menoina.

Suurista kunnista suurimmat menot asukasta kohti on Helsingissä, jossa palvelutarpeisiin suhteutetut menot ovat +15 prosenttia yli maan keskiarvon. Espoossa ja Vantaalla menot ovat +9 prosenttia sekä Vaasassa +8 prosenttia keskiarvoa enemmän.

Suurimmissa 20 kunnassa menot ovat +3,7 prosenttia korkeammat kuin maassa keskimäärin. Keskikokoiset 20 000–50 000 asukkaan kunnat ovat maan keskiarvossa (-0,3 prosenttia). Alle 20 000 asukkaan kunnat -3,3 prosenttia keskiarvon alapuolella. Pienimpien kuntien välillä on suuria menoeroja. Esimerkiksi Lestijärvellä menot ovat 23 prosenttia pienemmät ja Utsjoella 34 prosenttia suuremmat kuin maassa keskimäärin.

Etelä- ja Itä-Savossa suurin palveluiden tarve, pienin Uudellamaalla

Vuonna 2008 kunnat käyttivät rahaa terveys- ja vanhustenhuollon palveluihin keskimäärin 1884 euroa asukasta kohti. Tarvevakioinnissa kunnan palveluiden nettomenot suhteutetaan väestön terveyspalveluiden tarpeisiin. Palveluntarpeen laskennassa otetaan huomioon kuntalaisten ikä- ja sukupuolirakenne, sairastavuus ja sosioekonominen asema.

Näin laskettuna suurimmat palvelutarpeet ovat Etelä- ja Itä-Savon sairaanhoitopiireissä (+22 prosenttia) ja pienimmät Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (-16 prosenttia). Kunnista suurimmat tarpeet ovat Kuhmoisissa (+60 prosenttia) ja pienimmät Oulunsalossa, Kirkkonummella ja Kiimingissä (-30 prosenttia) suhteutettuna suomalaisten keskimääräiseen palveluiden tarpeeseen.

Lähde: THL