Influenssa A(H1N1)v -virus (nk. sikainfluenssa) ei ole vielä aiheuttanut Suomessa epidemiaa. Epidemia alkanee syksyn aikana.

Tauti muistuttaa vakavuudeltaan tavallista kausi-influenssaa. Influenssa A(H1N1)v –taudin oireisiin kuuluvat äkillinen kuume ja hengitystieoireet. Influenssa ei tyypillisesti ala pelkällä nuhalla.

Potilaita, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, voidaan hoitaa kotona välttäen perheen ulkopuolisia kontakteja. Kotona tulisi pysytellä, kunnes kuume on poissa ja muut oireet ovat vähenemässä.

Alle 3-vuotiaat eivät enää kuulu viruslääkkeillä aina hoidettaviin ryhmiin

Terveyden ja hyvinvoinnin (THL) laitos poistaa suosituksestaan alle 3-vuotiaat ryhmistä, joille pyritään antamaan viruslääkitys epäiltäessä influenssaa. Pienet lapset sairastavat runsaasti eri virusten aiheuttamia hengitystieinfektioita, joita ei voida oireiden perusteella erotella toisistaan. Lieväoireisia alle 3-vuotiaita ei tarvitse lääkitä viruslääkkeillä.

Epäiltyyn tai varmistettuun influenssa A(H1N1)v -viruksen aiheuttamaan tautiin suositellaan edelleen annettavaksi viruslääkitys raskaana oleville, tiettyjä pitkäaikaissairauksia sairastaville, influenssapotilaita hoitavalle terveydenhuollon henkilökunnalle sekä sairaalahoitoa tarvitseville.

Kaikki vaikeaoireiset influenssapotilaat voivat saada lääkärin harkinnasta lääkityksen

Hoitava lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä viruslääkityksen myös riskiryhmiin kuulumattomille vaikeaoireisille potilaille, jotka eivät kuitenkaan tarvitse sairaalahoitoa. Vaikka hoito aloitetaankin oireisiin perustuen, ennen varsinaista epidemiaa heidän infektionsa tulisi varmistaa laboratoriotestein. Influenssaepidemian alettua laboratoriotestejä ei välttämättä tarvita, vaan vaikeaoireiselle potilaalle voidaan määrätä viruslääkitys, jos kliiniset kriteerit täyttyvät.

Laboratoriot ovat lisänneet voimakkaasti kapasiteettiaan tehdä influenssa A(H1N1)v -virustestejä. Kaikkien sairastuneiden diagnoosia ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista varmistaa laboratorio-testein.

Lääkettä ei määrätä oireettomille henkilöille sairauden ehkäisemiseksi tai mahdollisen ulkomaan matkan aikaiseen tartuntaan varautumiseksi. Poikkeuksena ovat suuren riskin potilaat, kuten vaka-vaa veritautia sairastavat tai dialyysipotilaat.

Lähde: THL