Unta ja sen määrää on pidetty tärkeänä tekijänä aivojen toiminnassa ja oppimisessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtaman Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan parhaimman suoriutumisen takaa 7–8 tunnin uni.

Parhaillaan keskustellaan ympäristön muuttumisesta sellaiseksi, että ihmiset lyhentävät nukkumiseen käyttämäänsä aikaa joko omasta tahdostaan tai elämäntilanteeensa pakottamana. Nyt tutkimuksella on osoitettu, että keskimääräistä lyhyempään (6 tuntia tai vähemmän) nukkuvat suoriutuivat testeissä keskimäärin huonommin kuin 7-8 tuntia nukkuvat, mutta myös keskimääräistä pidempään (9 tuntia tai enemmän) nukkuvat suoriutuivat kognitiivisissa testeissä huonommin kuin 7-8 tuntia nukkuvat.

Erot eivät johdu terveydentilasta, iästä tai koulutuksesta. Unen pituuden erot yksilöiden välillä selittivät vain pienen osan yksilöiden välisistä eroista. Tutkittavien kokemilla unettomuusoireilla oli selkeä yhteys henkilöiden subjektiiviseen kokemukseen oman muistinsa ja älyllisen toimintakykynsä heikentymisestä, mutta ne eivät selittäneet testeissä mitattua suoriutumista. Tutkittavien oma käsitys arjessa suoriutumisesta liittyi voimakkaammin heidän kokemukseensa unensa pituudesta ja laadusta kuin riippumattomasti mitattuun testisuoriutumiseen. Sekä lyhyt- että pitkäuniset henkilöt, jotka kokivat unensa huonoksi, tunsivat muistinsa ja älyllisen toimintakykynsä huonontuneen voimakkaammin kuin se todellisuudessa heikentyi.

Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia vielä selittämättömia tuloksia, joiden mukaan sekä poikkeuksellisen lyhyt- että pitkäunisten joukossa monet keskeiset terveysriskit ovat kohonneet. Toimintakyvyn ja unen pituuden välisen yhteyden luonne on myös toistaiseksi selittämättä. Tutkimus kohdistuu kahteen vaihtoehtoon. Voidaan ajatella, että vapaaehtoisesti tai elämäntilanteesta johtuva riittämättömästi nukkuminen heikentää aivojen normaaleja toimintaprosesseja aiheuttaen näin niiden suorituskyvyn laskua. Tämä ei kuitenkaan selitä poikkeavan pitkän unen yhteyttä heikentyneeseen toimintakykyyn. Toinen vaihtoehto on, että unen häiriö, joka voi aiheutua joko aivojen omasta fysiologisesta häiriöstä tai ympäristön aiheuttamista häiriöistä, voi ilmetä kahdella tavalla: joko unettomuustyyppisenä häiriönä (poikkeavan lyhyenä unena) tai yrityksenä korjata tilannetta unta pidentämällä (poikkeavan pitkänä unena).

Lähde: THL