Suomalaisen työikäisen väestön tutkimuksessa havaittiin vahva yhteys lapsuuden aikaisten psyykkisten ja taloudellisten vaikeuksien ja aikuisiän huonon unen laadun välillä.

Lääketieteellisen unitutkimuksen arvostetussa Sleep Medicine -tiedelehdessä julkaistun suomalaisen tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapsuudenkodissaan huomattavia vaikeuksia kokeneilla riski huonoon unen laatuun aikuisiässä on merkittävästi kohonnut.

Tutkimus on osa Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla yhteistyössä Työterveyslaitoksen, Turun ja Tampereen yliopistojen sekä Kelan kanssa tehtävää tutkimusta. Tutkimusaineisto käsitti noin 26 000 työikäistä suomalaista.

Mitä enemmän lapsuusaikaan oli kasautunut ongelmia, sitä suurempi oli riski huonoon unen laatuun aikuisiässä. Yksittäisistä lapsuuden ajan kuormittavista tapahtumista haitallisimmaksi unen laadun kannalta osoittautui jatkuva koettu pelko jotain perheenjäsentä kohtaan. Muut unen laatua heikentävät lapsuuden ajan tapahtumat olivat vanhempien avioero, pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet, vakavat ristiriitaisuudet perheessä, perheenjäsenen vakava sairastuminen ja alkoholiongelmat perheessä.

Erityisen suuri riski huonoon unen laatuun oli niillä, joilla lapsuudenkodin vaikeuksiin liittyi myös huono suhde jompaankumpaan vanhempaan.

Niillä, joilla oli lapsuus- ja nuoruusaikanaan huono suhde äitiin sekä useampia kuormittavia lapsuuden tapahtumia, riski huonoon unen laatuun aikuisiässä yli kymmenkertaistui. Huono isäsuhde yhdistettynä kuormittaviin tapahtumiin myös moninkertaisti riskin huonoon unen laatuun. Samaan tutkimusaineistoon perustuvissa aiemmissa tutkimuksissa lapsuudenkodin vaikeuksien ja kuormittavien kokemusten on todettu lisäävän myös riskiä varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen, masennukseen ja sepelvaltimotautiin.

Lapsuuden ajan olosuhteilla näyttääkin olevan erityistä merkitystä aikuisiän monille eri terveysriskeille, kuten tämän tutkimuksen tulosten mukaan huonolle unen laadulle, joilla taas on merkitystä, kun mietitään keinoja edistää kansanterveyttä, työhyvinvointia ja työssä jatkamista.

Lähde: Kela